Päivitetty

”ISÄN KOURASSA!”

Usein meidän elämäämme sisältyy kokemuksia, jotka säilyvät mielessä lapsuudesta alkaen hamaan harmaantumiseen saakka? Osa niistä on mieluisia joita on mukava muistella! Toiset taas niin kipeitä, että ne olisi saaneet jäädä kokonaan toteutumatta. Itselläni positiivisimpiin kuului lapsuuden marjareissu isän kanssa lakkasuolle! Pian pikkumiehen mieleen alkoi nousta huoli, kun oman saappaan varret alkoi käydä lyhyiksi ja isänkin saappaat upposi sangen syvälle hetteikköön! Taisi edellä kulkenut aavistaa pienen marjastajan huolen, kun avuksi laskeutui aikamiehen isokoura johon sai pienellä kätösellä tarttua! Huolet oli poissa, vaikka saappaat upposi edelleen yhtä syvälle. Elämme jälleen kuohuvan maailman keskellä, jossa tärkeintä on se, kenen kouraan elämämme kätöset on laskettu. Kun Jeesus puhuu Hyvästä Paimenesta, sen keskeinen viesti on; ”Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä!” Kenelle noin mahtavat turvatakuut annetaan? Ne on valmistettu kaikkia niitä varten, jotka uskovat yksinkertaisen evankeliumin sanoman ja lähtevät elämässään seuraamaan Jeesusta. Kerran on meidän jokaisen  edessä se viimeinen hetki, jolloin ratkaisevin asia on se, kenen kouraan minun elämäni kädet on laskettu! Kun vanha rovasti päätteli saarnaa Lapuan kirkossa, hän kehotti kuulioitaan; ”Ennen kuin menet ulos tuosta kirkon ovesta, tee itsellesi selväksi minne olet menossa!” On siis valittava tie, niinpä saamme rukoilla laulun sanoin ; ”Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia..!

Esko Räsänen